Suunta ylös
1980- ja 1990-luvulla Pääskyvuori oli vireä laskettelukeskus ja kotimäki, josta ponnistettiin jopa kansainväliselle huipulle. Välissä oli alamäki, ja rinne oli vähän aikaa kiinni, mutta nyt Pääskyvuori nousee taas.
Teksti: Anna-Mari Tyyrilä
Kuvat: Mikko Keinonen
Pääskyvuoren välinevuokraamossa on joukko tyytyväisiä ihmisiä. Etelästä tullut perheenisä sovittaa lapsilleen monoja ja pursuu tyytyväisyyttä.
"Onpa mukava tulla tänne. Vuokrattiin tuosta läheltä mökki viikoksi. Täällä on hyvä harjoitella laskemista, kun ei ole tolkuttomia jonoja ja rinteissä on tilaa. Eikä tämä maksakaan kohtuuttomia."
Seuraavaksi tulee toinen isä tyttärensä kanssa ja kehuu rinteiden kuntoa.
"Auraamme rinteet vasta aamuisin, ennen kuin avaamme. Silloin pinta ei pääse kovettumaan yöaikana", yrittäjä Sebastian Katter vastaa kiitoksiin.
Uuden yrittäjän luminen alku
Sebastian Katterille tämä on ensimmäinen kausi rinnekeskusyrittäjänä. Ennen Pääskyvuorelle siirtymistään hän pyöritti Turussa ravintolaa franchising-yrittäjänä.
"Pakkohan tänne oli lähteä, kun tällainen huvipuisto oli tarjolla", Sebastian hymyilee.
Ainakin luonnonvoimat ovat alkutaivalta suosineet, sillä lunta on riittänyt, ja rinteet päästiin avaamaan jo joulukuun lopussa. Sitä ennen kesä ja syksy menivät tiiviisti rinnettä kohentaessa.
”Edellisen yrittäjän, Petri Valkaman, aloittamia uudistuksia olemme jatkaneet. Lumetuskapasiteettia on kehitetty, puustoa karsittu, rinnepohjaa parannettu ja grillikatos siirrettiin paremmalle paikalle, jotta vanhempien on helpompi seurata jälkikasvuaan”, Sebastian luettelee.
Kuinka paljon laskettelijoita ja pulkkailijoita Pääskyvuorella käy, sitä on hankala arvioida, koska dataa kerääviä laitteita ei ole. Ahkerien kausikorttilaisten määrä on toki tiedossa, ja silmät kertovat, että viikonloppuisin mäkeen tullaan muualtakin.
”Markkinointia on lisätty, ja meistä tiedetään jo paremmin myös Heinäveden ulkopuolella”, yrittäjä miettii.
Hiihtokoululle on ollut jonkin verran kysyntää. Sesonkiviikoilla tarvetta olisi toisellekin opettajalle, muutoin Sebestian ehtii opettaa aloittelevia laskettelijoita itsekin.
Tekemisestä ei rinneyrittäjälle tule puutetta, sillä kaiken muun työn ohessa pitää myös kehittää uutta. Ideoita Sebastianilla riittääkin, ja Pääskyllä on selvästi uutta eloa.
Pääskyvuorelta maailmancupiin
Pääskyvuori on ollut kasvualustana myös monelle menestyneelle laskijalle. Heistä kuuluisin on Jukka Leino, Suomen menestynein alppihiihtäjä heti Kalle Palanderin jälkeen.
Jukka oli 3,5-vuotias, kun isä Pentti vei pojan rinteeseen. Laskettelusta tuli mieleinen – ja elämää suuntaava laji.
”Olin kuulema innoissani alusta saakka. Rinteestä ei meinattu päästä pois, kun halusin aina vain laskea yhden lisää...”
Lopulta laskettelusta tuli urheilu-ura. Jukka saavutti aikanaan 14 aikuisten SM-mitalia ja osallistui 88:aan maailmancupin osakilpailuun.
”Jo urheilijana mietin että tästä voisi tulla ammatti myös urheilu-uran jälkeen. Kävin jo urheilijana Vierumäellä opiskelemassa liikuntaneuvojan opintoja.”
”Kun ura sitten tuli päätökseen, minua kysyttiin Rukan alppikouluun valmentamaan ja suuntasin sinne motivoituneena ja valmentajan ura tähtäimessä. Tavoitteeni täyttyi ja sain hyvää oppia valmentajan töistä ja valmentajan ammattitutkinnon.”
”Sieltä suuntasin Suomen maajoukkueeseen valmentamaan ja siellä meni hujauksessa kuusi vuotta. Sitten yksityistiimin ja Helsinki Ski Clubin kautta Levin alppikouluun valmentajaksi. Levillä teen myös Resortille ”World Cup Training Center” -tittelillä kehitystyötä ja ratavarauksien koordinointia”, Jukka viestittää kuulumisiaan Kittilästä. Toinen koti hänellä on Helsingissä.
Pääskyllä Jukka muistelee käyneensä kesäisellä ohikulkumatkalla muutama vuosi sitten. Vaikka seutu oli tuttuakin tutumpi, maisemat rinteen päältä katsottuna ihastuttivat edelleen.
Partaset opettavat Tahkolla
Kati ja Janne Partasella on molemmilla SM-mitaleita juniori- ja nuoruusvuosilta. He päätyivät molemmat opiskelemaan liikunnanohjaajiksi.
”Varsinaista liikunnanohjaajan työtä emme ole tehneet, vaan päädyimme Nilsiään Tahkolle alppikoulun valmentajiksi”, Kati kertoo.
Ennen Tahkolle asettumista Janne kiersi jonkin aikaa alppimaajoukkueen mukana.
Alppikoulun opiskelijat ovat pääasiassa lukioikäisiä. Partasten työ vie heitä talvikaudella ympäri Suomen ja kesällä Keski-Eurooppaan.
”Tavoitteena on tuottaa kilpailijoita nuorten maajoukkueeseen. Lupauksia on tulossa varsinkin tyttöjen puolella”, Kati sanoo.
Kun nuorten kanssa reissataan pitkiäkin matkoja, valmentajat toimivat myös varaäiteinä ja -isinä.
Partaset käyvät joka talvi kotimaisemissa katsomassa, mitä Pääskyvuorelle kuuluu. Hieman haikeana Kati tuumii, että mieluusti näkisi vielä satojen metrien lapsi- ja nuorisojonot odottamassa hissimatkaa rinnehuipulle.
Sebastian Katter aloittaa parhaillaan toista kauttaan Pääskyvuoren yrittäjänä.
Jukka Leino aloitti laskettelun Pääskyvuorella 3,5-vuotiaana ja ylsi lajin kansainväliselle huipulle.
Jukka Leino ja Kati ja Janne Partanen päätyivät kaikki alppihiihtoammattilaisiksi.